Olen pitänyt mediakasvatus-blogiani säännöllisesti ja uskollisesti luentojakson ajan. Olen pyrkinyt olemaan blogissani siinä määrin tunnollinen, että olen poiminut jotain kaikilta luennoilta. Olen myös käyttänyt lähteenäni Herkmania ja ekstrana vielä "Mediametkaa" -kirjaa.
Odottelen siis jo kuumeisesti kurssista opintopisteitä, olen mielestäni edellytykset täyttänyt. Kiitos vain luennoitsijoille mielenkiintoisesta annista ja monia ajatuksia herättäneistä asioista.
Iloksenne voin kertoa, että jatkan blogiani vielä myöhemminkin (lukea ja kommentoida saa edelleenkin, osoite sama), mutta MEKAP1-kurssin arvioitava osuus päättyköön tähän viestiin.
Kiitos ja kumarrus!
perjantai 12. lokakuuta 2007
Keskittymiskyvystä
Totta, että uudet mediat ja tämän päivän mediamaailma vaativat keskittymiskykyä. Ajatus sopi hyvin tilanteeseen, jossa kuuntelin luentotallennetta. Tallenteella puheet sekoittuivat ja kotimaailmassa 1,5 -vuotias seuralainen pisti vielä pahemmaksi.
Eli keskittymiskyvyn kanssa vähän niin ja näin, mutta uskon selvinneeni pääkohtien ymmärtämisestä. Tämä näin kevennyksenä:)
Eli keskittymiskyvyn kanssa vähän niin ja näin, mutta uskon selvinneeni pääkohtien ymmärtämisestä. Tämä näin kevennyksenä:)
Kadunmiehet ja koulu
Mielenkiintoinen tuo luennolla (11.10) mainittu "The man on the street" -ajatus. Toki olen huomannut käytännössä sen eron, mikä koulun ja vapaa-ajan välillä on. Kuitenkin tuo vastakkainasettelu kirjatiedon koulun ja yhteistoiminnallisten viidakon lakien mukaan toimivien sosiaalisten medioiden välillä on mielestäni melkoinen haaste.
Näin yhtäkkiä on vaikea miettiä sitä, miten kyseiset näkökulmat voisivat kohdata -saati sitten yhdistyä. Omina kouluvuosina jo rock-musiikkikin oli sellainen tabu, jota ei oikein ollut soveliasta koulussa mainita tai tuoda esille. Onneksi maailma lienee muuttunut:)
Ja kun maailma vielä muuttuu, niin kyllähän suomalaiset blogeihinkin alkavat uskoa. Se vaatii vain aikaa.
Näin yhtäkkiä on vaikea miettiä sitä, miten kyseiset näkökulmat voisivat kohdata -saati sitten yhdistyä. Omina kouluvuosina jo rock-musiikkikin oli sellainen tabu, jota ei oikein ollut soveliasta koulussa mainita tai tuoda esille. Onneksi maailma lienee muuttunut:)
Ja kun maailma vielä muuttuu, niin kyllähän suomalaiset blogeihinkin alkavat uskoa. Se vaatii vain aikaa.
torstai 11. lokakuuta 2007
Visuaalinen lukutaito
Kuvat ja kuvallisuus eivät sinällään tarjoa mitään uutta, ajatelkaapa vaikka luolamaalauksia:)
Mutta harvinaisen totta on se, että visuaalisesta lukutaidosta on viime vuosina tulult jälleen entistä merkittävämpi, sillä kuvia tulee koko ajan ja kaikkialta.
Kuvan tulkinta suhteessa tekstin tulkintaan on hieman monimutkaisempi asia. Toki tekstin painotuksiakin tulkitaan usein väärin ja asia ymmärretään toisin kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Kuvien tulkinnassa on kutienkin kyse vielä monimutkaisemmasta prosessista.
Kuten Timo Portimojärvi luennolla mainitsi: kuva havainnoidaan, koetaan ja omien kokemusten perusteella lopulta tulkitaan. Koska jokaisen kokemusket ovat yksilöllisiä, ovat myös tulkinnat sitä. Näkisin, että yksi yksinkertainenkin kuva voidaan tulkita lukuisilla eri tavoilla ja sillä voidaan luoda monenlaisia merkityksiä.
Visuaalinen lukutaito mediataitona sisältää mielestäni myös sen näkemyksen, että katsoja ainakin yrittää pohtia kuvan tuottajan/ lähettäjän/ kuvaajan tarkoitusperiä. Mikään kuva kun ei ole täysin objektiivinen tuotos, valokuvassakin valinnan aiheesta, rajauksesta ja julkaisusta tekee yleensä kuvaaja itse. Eli tietoisina "kuvanlukijoina" voimme aina pohtia kysymystä "miksi" (kyseinen kuva on julkaistu tai esillä)?
Mutta harvinaisen totta on se, että visuaalisesta lukutaidosta on viime vuosina tulult jälleen entistä merkittävämpi, sillä kuvia tulee koko ajan ja kaikkialta.
Kuvan tulkinta suhteessa tekstin tulkintaan on hieman monimutkaisempi asia. Toki tekstin painotuksiakin tulkitaan usein väärin ja asia ymmärretään toisin kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Kuvien tulkinnassa on kutienkin kyse vielä monimutkaisemmasta prosessista.
Kuten Timo Portimojärvi luennolla mainitsi: kuva havainnoidaan, koetaan ja omien kokemusten perusteella lopulta tulkitaan. Koska jokaisen kokemusket ovat yksilöllisiä, ovat myös tulkinnat sitä. Näkisin, että yksi yksinkertainenkin kuva voidaan tulkita lukuisilla eri tavoilla ja sillä voidaan luoda monenlaisia merkityksiä.
Visuaalinen lukutaito mediataitona sisältää mielestäni myös sen näkemyksen, että katsoja ainakin yrittää pohtia kuvan tuottajan/ lähettäjän/ kuvaajan tarkoitusperiä. Mikään kuva kun ei ole täysin objektiivinen tuotos, valokuvassakin valinnan aiheesta, rajauksesta ja julkaisusta tekee yleensä kuvaaja itse. Eli tietoisina "kuvanlukijoina" voimme aina pohtia kysymystä "miksi" (kyseinen kuva on julkaistu tai esillä)?
Kansalaisfoorumit päätöksentekoa jämäköittämässä
Luennolla 8.10. Timo Portimojärvi toi esille kansalaisfoorumitoiminnan ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Mielestäni tämä kysymys on sosiaalisten medioiden myötä tullut kiehtovaksi.
Nyt kun olisi pelit ja vehkeet tarjolla, löytyykö yksittäisiltä kansalaisilta intoa ja kykyä ryhtyä aktivisteiksi? Näkisin, että erityisesti kunnalliseen päätöksentekoon voitaisiin saada lisää potkua, mikäli yhä useampi rivikuntalainen olisi mielipiteineen läsnä jo asioiden varhaisessa valmisteluvaiheessa, ehkä jopa ideoijana.
Kuntalaisten aktiivisuus asettaisi mielestäni haasteita myös poliitikkojen toiminnalle. Kunnallispoliitikkojenkin pitäisi seurata asioita ja verkkokeskusteluja entistä aktiivisemmin -sitä kautta myös näkökulma laajenisi ja päätöksiin voisi tulla uutta syvyyttä.
Toivottavasti tämä ei jäisi pelkäksi visioksi, vaan rohkeita kokeilijoita löytyisi. Mielestäni jokainen kuntasektori tarvitsisi oman "mansefooruminsa".
Nyt kun olisi pelit ja vehkeet tarjolla, löytyykö yksittäisiltä kansalaisilta intoa ja kykyä ryhtyä aktivisteiksi? Näkisin, että erityisesti kunnalliseen päätöksentekoon voitaisiin saada lisää potkua, mikäli yhä useampi rivikuntalainen olisi mielipiteineen läsnä jo asioiden varhaisessa valmisteluvaiheessa, ehkä jopa ideoijana.
Kuntalaisten aktiivisuus asettaisi mielestäni haasteita myös poliitikkojen toiminnalle. Kunnallispoliitikkojenkin pitäisi seurata asioita ja verkkokeskusteluja entistä aktiivisemmin -sitä kautta myös näkökulma laajenisi ja päätöksiin voisi tulla uutta syvyyttä.
Toivottavasti tämä ei jäisi pelkäksi visioksi, vaan rohkeita kokeilijoita löytyisi. Mielestäni jokainen kuntasektori tarvitsisi oman "mansefooruminsa".
maanantai 8. lokakuuta 2007
Digiskideistä
Mediametkaa! toi esille mielenkiintoisen käsitteen, DIGISKIDI (s. 24, 30.) Kirjaa selaillessani tulin ajatelleeksi, että tämän päivän lapset elävät todellakin hyvin erilaisessa maailamssa kuin me itse 1970-luvulla:)
Maailmojen erilaisuus näkyy monilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi visuaalisen lukutaidon merkitys on kasvanut (MM 2007, 19), media näkyy leikissä (MM 2007, 41) esimerkiksi tiettyjen mediatoimintojen jäljittelynä tai siinä että lelut voivat liittyä televisiosarjoihin. Kuvia ja ääniä on kaikkialla (MM 2007, 57.)
Visuaalista lukutaitoa olivat 1970-luvulla lähinnä logot. Miten mediaa silloin leikittiin? Korkeintaan niin, että tehtiin pahvilaatikosta telkkari ja astuttiin kuuluttajan rooliin tai luettiin uutisia.
Faktaa ja fiktiota (MM 2007, 67.) jouduttiin toki erottelemaan jo silloinkin pohtimalla muun muassa satujen todenperäisyyttä. Yöunet menivät korkeintaan Grimmin saduista.
Nykyisin yksi varhaiskasvatuksessa toteutettavista mediakasvatuksen muodoista on sadutus (MM 2007, 123). Sadutuksessahan on yksinkertaistaen kyse siitä, että lapsi saa keksiä ja kertoa oman tarinan. Pidän tätä erinomaisena tapana kehittää pienen ihmisen luovaa mielikuvitusta.
Mediametkaa! tarjoaa paljon muitakin loistavia ideoita ja kokemuksia lasten mediakasvatuksesta. Kirjan vinkkiosio on todella hieno!
Pienten lasten mediakasvatuksessa korostuvat lapsilähtöisyys, kasvatuskumppanuus, hyvinvointi, turvallinen osallisuus, tunne, identiteetti, kriittisyys, toiminnallisuus. (Mediametkaa 22007, 101). Siinäpä tavoitetta kerrakseen.
Maailmojen erilaisuus näkyy monilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi visuaalisen lukutaidon merkitys on kasvanut (MM 2007, 19), media näkyy leikissä (MM 2007, 41) esimerkiksi tiettyjen mediatoimintojen jäljittelynä tai siinä että lelut voivat liittyä televisiosarjoihin. Kuvia ja ääniä on kaikkialla (MM 2007, 57.)
Visuaalista lukutaitoa olivat 1970-luvulla lähinnä logot. Miten mediaa silloin leikittiin? Korkeintaan niin, että tehtiin pahvilaatikosta telkkari ja astuttiin kuuluttajan rooliin tai luettiin uutisia.
Faktaa ja fiktiota (MM 2007, 67.) jouduttiin toki erottelemaan jo silloinkin pohtimalla muun muassa satujen todenperäisyyttä. Yöunet menivät korkeintaan Grimmin saduista.
Nykyisin yksi varhaiskasvatuksessa toteutettavista mediakasvatuksen muodoista on sadutus (MM 2007, 123). Sadutuksessahan on yksinkertaistaen kyse siitä, että lapsi saa keksiä ja kertoa oman tarinan. Pidän tätä erinomaisena tapana kehittää pienen ihmisen luovaa mielikuvitusta.
Mediametkaa! tarjoaa paljon muitakin loistavia ideoita ja kokemuksia lasten mediakasvatuksesta. Kirjan vinkkiosio on todella hieno!
Pienten lasten mediakasvatuksessa korostuvat lapsilähtöisyys, kasvatuskumppanuus, hyvinvointi, turvallinen osallisuus, tunne, identiteetti, kriittisyys, toiminnallisuus. (Mediametkaa 22007, 101). Siinäpä tavoitetta kerrakseen.
Tekijänoikeuksista
Helppous; internetistä sovelluksineen on tulossa entistä helppokäyttöisempi (web 2.0). Erilaisten asioiden toteuttaminen, osallistuminen ja yhdessä tekeminen helpottuu. Blogit, wikit, meset ja muut tuottavat erilaista sosiaalisuutta mihin aiempina vuosikymmeninä on totuttu. Maailma on pienentynyt. Juttukumppanisi voi olla ihan mista maailmakolkasta vain -ja ihan minkä ikäinen tahansa.
Kun on kovin helppoa toimia julkisesti, on syytäkin pohtia esimerkiksiä tekijänoikeuksia (luento 4.10.). Entisenä printtimedia-alan ammattilaisena tekijänoikeuskysymykseen törmäsi usein. Olenkin lähettänyt lukuisia laskuja kuvieni väärinkäytöstä painetuissa medioissa -myös sellaisille ihmisille, joiden asia olisi ehdottamasti pitänyt tietää; jotka itsekin toimivat julkisissa ammateissa. Jos he eivät tiedä, kuinka lapset tai nuoret voisivat tietää? Jos printtimediassa käyttää kuvia lupaa kysymättä, eikö sama rike ole vielä monin verroin helpompi tehdä netissä?
Olenkin ehdottomasti samaa mieltä, että tekijänoikeusasioista ei koskaan puhuta ja muistuteta liikaa!!! Tekijänoikeusrikkeestä saa yleensä näpeilleen taloudellisestikin aika rajusti, joten tässä on mielestäni kyseessä asia, jolla ei kannata leikkiä.
Kun on kovin helppoa toimia julkisesti, on syytäkin pohtia esimerkiksiä tekijänoikeuksia (luento 4.10.). Entisenä printtimedia-alan ammattilaisena tekijänoikeuskysymykseen törmäsi usein. Olenkin lähettänyt lukuisia laskuja kuvieni väärinkäytöstä painetuissa medioissa -myös sellaisille ihmisille, joiden asia olisi ehdottamasti pitänyt tietää; jotka itsekin toimivat julkisissa ammateissa. Jos he eivät tiedä, kuinka lapset tai nuoret voisivat tietää? Jos printtimediassa käyttää kuvia lupaa kysymättä, eikö sama rike ole vielä monin verroin helpompi tehdä netissä?
Olenkin ehdottomasti samaa mieltä, että tekijänoikeusasioista ei koskaan puhuta ja muistuteta liikaa!!! Tekijänoikeusrikkeestä saa yleensä näpeilleen taloudellisestikin aika rajusti, joten tässä on mielestäni kyseessä asia, jolla ei kannata leikkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)