Facebook esittäytyy julkisuudessa kerta toisensa jälkeen melko negatiivisessa valossa. Viime viikkoina kritiikkiä on saanut muun muassa sivustojen tekijänoikeuskäytäntö, jota on tulkittu niin, että ihmisten lähettämiä kuvia saa käyttää esimerkiksi Facebookin omassa mainonnassa.
Myös epämääräiset käyttöehdot ovat herättäneet kummastusta. Sivujen ylläpitäjä voi useimpien tulkintojen mukaan muuttaa käyttöehtoja koska vain. ja jos muutoksia tulee, millaisista muutoksista voisikaan olla kysymys? Voisiko palvelu esimerkiksi muuttua yhtäkkiä maksulliseksi?
Olen päässyt jo hieman kasvattamaan ystäväkaartiani ja kokeilemaan "naamakirjan" toimintoja. Suunnattoman innoissani en kuitenkaan ole. Käytän edelleen henkilökohtaisiin ystäväviesteihini mieluummin sähköpostia. Vanha koira oppii hitaasti uudet temput.
Sosiaalisen median ilmaispalvelut askarruttavat minua kovasti. Mitä järkeä on tehdä bisnestä ilmaiseksi? Täytyyhän peruselanto kuitenkin ansaita jostain? Riittääkö mainostajien luoma rahoituspohja -ja jos riittää niin kuinka kauan?
Siinä mielessä pidän ilmaisuutta hyvänä, että se tarjoaa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet hyödyntää internetiä julkaisukanavana. En kuitenkaan jaksa uskoa ilmaisuuden olevan ikuista, vaikka sitä toivonkin.
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
perjantai 23. marraskuuta 2007
Hyötykäyttöä syyllistämisen sijaan
Pitkä hiljaiselo ei suinkaan johdu siitä, etteikö mielessäni liikkuisi mediakasvatuksellisia ajatuksia. Ajatuksia on, aika sen sijaan on viime viikkoina ollut hieman kortilla.
Mediasta, erityisesti internetistä, on jälleen julkisissa keskusteluissa luotu "iso paha susi". Kun Suomessa tapahtuu jotain kauheaa, ollaan heti etsimässä syyllistä ja kovin monen julkisen kirjoittajan mielipiteiden mukaan syyllinen löytyy mediasta.
Eikö tämä syyllistäminen koskaan lopu? Olen toki sitä mieltä, että internet on hyvä renki, mutta isäntänä huono. Mutta eihän tulitikkujakaan kielletä, jos yksi ihminen sytyttää tulipalon.
Mielestäni syyllistämisen sijaan huomio tulisikin kiinnittää mediataitoihin ja median hyötynäkökulmiin. Internetiä ei voi kieltää, mutta sen toimintatapoihin voi tutustua -ja sen kanssa voi oppia elämään.
Mielestäni vanhemmat ja lapset voivat yhdessä tutustua nettisisältöihin. Samalla tavalla kuin vanhemmat osallistuvat lapsen musiikki- ja liikuntaharrastukseen, voivat he osoittaa kiinnostustaan myös tietokoneharrastusta kohtaan.
Mediataitoja pidetään tänä päivänä kansalaistaitoina. Mikäli tällainen osaaminen kielletään, on kyse vähän samanlaisesta asiasta kun kirjoitustaidon kieltämisestä. Yhteiskuntaan sosiaalistuminen vaikeutuu kun tarvittava perusosaaminen puuttuu. Silloin on vaarana syrjäytyminen ja digitaaliseen kuiluun putoaminen. Eikö se huolestuta?
Mediasta, erityisesti internetistä, on jälleen julkisissa keskusteluissa luotu "iso paha susi". Kun Suomessa tapahtuu jotain kauheaa, ollaan heti etsimässä syyllistä ja kovin monen julkisen kirjoittajan mielipiteiden mukaan syyllinen löytyy mediasta.
Eikö tämä syyllistäminen koskaan lopu? Olen toki sitä mieltä, että internet on hyvä renki, mutta isäntänä huono. Mutta eihän tulitikkujakaan kielletä, jos yksi ihminen sytyttää tulipalon.
Mielestäni syyllistämisen sijaan huomio tulisikin kiinnittää mediataitoihin ja median hyötynäkökulmiin. Internetiä ei voi kieltää, mutta sen toimintatapoihin voi tutustua -ja sen kanssa voi oppia elämään.
Mielestäni vanhemmat ja lapset voivat yhdessä tutustua nettisisältöihin. Samalla tavalla kuin vanhemmat osallistuvat lapsen musiikki- ja liikuntaharrastukseen, voivat he osoittaa kiinnostustaan myös tietokoneharrastusta kohtaan.
Mediataitoja pidetään tänä päivänä kansalaistaitoina. Mikäli tällainen osaaminen kielletään, on kyse vähän samanlaisesta asiasta kun kirjoitustaidon kieltämisestä. Yhteiskuntaan sosiaalistuminen vaikeutuu kun tarvittava perusosaaminen puuttuu. Silloin on vaarana syrjäytyminen ja digitaaliseen kuiluun putoaminen. Eikö se huolestuta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)