Pitkä hiljaiselo ei suinkaan johdu siitä, etteikö mielessäni liikkuisi mediakasvatuksellisia ajatuksia. Ajatuksia on, aika sen sijaan on viime viikkoina ollut hieman kortilla.
Mediasta, erityisesti internetistä, on jälleen julkisissa keskusteluissa luotu "iso paha susi". Kun Suomessa tapahtuu jotain kauheaa, ollaan heti etsimässä syyllistä ja kovin monen julkisen kirjoittajan mielipiteiden mukaan syyllinen löytyy mediasta.
Eikö tämä syyllistäminen koskaan lopu? Olen toki sitä mieltä, että internet on hyvä renki, mutta isäntänä huono. Mutta eihän tulitikkujakaan kielletä, jos yksi ihminen sytyttää tulipalon.
Mielestäni syyllistämisen sijaan huomio tulisikin kiinnittää mediataitoihin ja median hyötynäkökulmiin. Internetiä ei voi kieltää, mutta sen toimintatapoihin voi tutustua -ja sen kanssa voi oppia elämään.
Mielestäni vanhemmat ja lapset voivat yhdessä tutustua nettisisältöihin. Samalla tavalla kuin vanhemmat osallistuvat lapsen musiikki- ja liikuntaharrastukseen, voivat he osoittaa kiinnostustaan myös tietokoneharrastusta kohtaan.
Mediataitoja pidetään tänä päivänä kansalaistaitoina. Mikäli tällainen osaaminen kielletään, on kyse vähän samanlaisesta asiasta kun kirjoitustaidon kieltämisestä. Yhteiskuntaan sosiaalistuminen vaikeutuu kun tarvittava perusosaaminen puuttuu. Silloin on vaarana syrjäytyminen ja digitaaliseen kuiluun putoaminen. Eikö se huolestuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti