sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Korrekti keskustelu

Millaista on korrekti keskustelu netissä?

Kysymys on kieltämättä vaikea, sillä mitään yksiselitteisiä ohjeita nettikeskusteluun tuskin on olemassa. Nuoret puhuvat omalla tyylillään, aikuiset omallaan. Kriittisen keskustelun sävyyn vaikuttaa sekin, puhutaanko työkseen julkisuudessa vaikuttavasta henkilöstä vai tavallisesta kansalaisesta. Julkisuuden henkilöt ovat tottuneet ottamaan vastaan kovempaa kritiikkiä kuin tavikset.

Ehkä Journalistiliiton "Lehtimiehen ohjeiden" lukaisu voisi auttaa sellaistakin nettikirjoittelijaa, joka kirjoittaa vain harrastuksekseen. Sieltä voisi poimia muutamia asioita, joita myös harrastajakirjoittajien on syytä omassa julkisessa tekstissään noudattaa.

Totuudenmukaisuus on aina hyve. Arvelu tai syyttely ei välttämättä ole tyylikästä silloin, kun kirjoittaja itse ei tunne asian todellista kulkua. Tässä yhteydessä ajattelisin itse myös niin, että syyttelyn ja kritiikin pitäisi käsitellä ensisijaisesti asioita eikä henkilöitä. Eri mieltä saa toki olla, mutta erimielisyys ei oikeuta vaatimaan päitä vadille.

Mietin esimerkiksi näitä kunnanjohtajien erotusvaatimuksia, joita keskustelupalstoilla näkee paljon. Pistetäänpä kuntalaisen roolissa itse kukin käsi sydämelle ja mietitään sitä, olemmeko riittävän hyvin tietoisia edes siitä, miten kunnallinen päätöksentekoprosessi etenee? Puhumattakaan siitä, kuka kunnissa todella mitäkin on tehnyt. Esimerkiksi kunnanjohtajathan harvoin tekevät päätöksiä, esityksiä sitäkin enemmän. Harvoin näitä esityksiä keskusteluitta hyväksytään...

Yksilön ihmisarvon ja maineen lokaaminen on usein myös tahditonta. Keskustelupalstoilla näkee arveluiden lisäksi sen, että ihmisiä syytettäessä kaivetaan esille kaikenlaisia vanhojakin syntejä. Tätä en välttämättä pidä asiaankuuluvana. Myös esimerkiksi poliitikkojen yksityiselämän ruodinta on vähintäänkin arveluttavaa.

Vaikka Suomessa sana on vapaa, en näe hyvänä käytöksenä toisten arvojen tahallista loukkaamista eli esimerkiksi uskonnollisista asioista puhuttaessa pitäisi antaa arvoa muidenkin mielipiteille ja näkemyksille ja yleistämisiä kannattaa välttää. Myös karski kirosanoja runsaasti sisältävä teksti saattaa pahoittaa muiden keskustelijoiden mielen.

Omat mielipiteet on hyvä myös perustella. Eri mieltä saa olla, kritiikkiä saa esittää, mutta myös perustelut olisi mukava aina lukea mielipiteenilmaisujen yhteydessä. Eihän mikään asia voi olla kelvoton ilman perusteita.

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Mitä tuokaan uusi mediavuosi tullessaan?

Elämme vuotta 2008. Viime vuoden viimeisellä viikolla luin kolumnin, jossa todettiin internetin lyöneen vuonna 2007 kampoihin printtimedialle; siis ihan oikeasti. Printtilehdet panostivat nettilehtiinsä yhä enemmän ja painosmäärät olivat jo hienoisessa laskussa.

Itse en ole uskonut siihen, että printtilehdet mihinkään katoaisivat, mutta myönnän jo itsekin silloin tällöin silmäileväni uutisotsikoita netistä. Nopeus ja ajantasaisuus kieltämättä kiehtovat. Voin vain kuvitella, kuinka paljon enemmän ne kiehtovat itseäni nuorempaa ns. nettisukupolvea. Ehkä jopa niin plajon, että säästövimmassa päivälehti saa väistyä.

Mielestäni vuonna 2007 mediakentällä tapahtui paljon. Internetin sosiaaliset mediat löivät Suomessa läpi ja printtilehdistössäkin viikko ilman mainintaa blogeista ja facebookeista on harvinaisuus -onko sellaista enää?

Tuntuu hassulta, että printtimedia valitsee kilpailussa sähköisen median kanssa aseekseen kilpailevan tahon sisällöistä keskustelun. Etenkään kun sävy ei ole yksinomaan negatiivinen.

Tänä vuonna edessä on kunnallisvaalit. Olen jo lukenut eräästä ilmaisjakelulehdestä uutisoinnin henkilöstä, jolla on "suuren maailman tyyliin" blogi. Ensin nauroin uutiselle: entä sitten? Kymmenillä, sadoillakin saman alueen ihmisillä on oma bloginsa.

Sitten tajusin: henkilöhän rakentaa todennäköisesti tulevaa vaalikampanjaansa bloginsa avulla. Kyse ei siis ollutkaan vitsistä, vaan nerokkaasta tiedottamisesta. Tehkääpä perässä niin kauan kuin toimittajat eivät uutisten tällaisten tarkoitusperiä hoksaa...

Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että tällä blogilla ei ole poliittisia tarkoitusperiä. En aio valtuustoehdokkaaksi, eikä edes eduskunta kiinnosta. Blogisisältöjeni subjektiivisuutta en silti kiistä.