Jatkumoksi eiliselle JSn-kirjoitukselle sopii hyvin jatkaa pohdintaa mainonnan merkittävästä roolista. Herkman on sanonut osuvasti medialla olevan nykyisin kahdet markkinat: mediatuotteita kaupitellaan yleisölle ja toisaalta yleisöjä myydään mainostajille. (Herkman 2007, 186.)
Hyvän kuvan tästä antaa vertailu siitä, että mainonta- ja markkinointkustannukset voivat jopa olla tuotantokustannuksia suuremmat. (Herkman 2007, 218.) Aika hurjaa!
1980-luvun lopulla toimittajia opetettiin vielä valokuvamaan urheilijaa niin, että vaatteissa olevat mainokset eivät näy. Lisäksi opastettiin, että niitä voisi kuvanvalmistusvaiheessa jopa vähän peitellä... Tänä päivänä ajatus tuntuu hullulta ja mahdottomalta, sillä olemme tottuneet siihen, että mainoksia on kaikkialla.
Mitä tällainen mainonnan korostunut merkitys sitten tarkoittaa käytännössä? Olen samaa mieltä Herkmanin kanssa siitä, että tämä tarjoaa myös mahdollisuuden propagandan levittämiseen ja ideologiseen vaikuttamiseen, ehkä ääritapauksissa jopa suoranaiseen mainipulointiinkin. (Herkman 2007, 186-187.)
Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että samanaikaisesti ihmiset ovat tulleet entistä tiedostavammaksi -siis medialukutaitoisemmiksi! Monet näkevät mainosten läpi ja tunnistavat vaikutusyritykset. Tästä onkin saanut alkunsa niin kutsuttu vastamainos (Herkman 206-208, luennot). Mainos ei saa olla "liian helppo", vaan sen pitää tarjota mahdollisuus pohdiskeluun.
Yleisön tietoisuuteen liittyy myös se, että yleisö voi tulkita sisällöt eri tavoin kuin tuottaja on ne tarkoittanut, eli ns. medioiden väärinkäyttö (Herkman 2007, 191.) Tämä asettaa tietenkin haasteita myös tuotantopäähän. Asioita on osattava miettiä monesta eri näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti