Kuvat ja kuvallisuus eivät sinällään tarjoa mitään uutta, ajatelkaapa vaikka luolamaalauksia:)
Mutta harvinaisen totta on se, että visuaalisesta lukutaidosta on viime vuosina tulult jälleen entistä merkittävämpi, sillä kuvia tulee koko ajan ja kaikkialta.
Kuvan tulkinta suhteessa tekstin tulkintaan on hieman monimutkaisempi asia. Toki tekstin painotuksiakin tulkitaan usein väärin ja asia ymmärretään toisin kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Kuvien tulkinnassa on kutienkin kyse vielä monimutkaisemmasta prosessista.
Kuten Timo Portimojärvi luennolla mainitsi: kuva havainnoidaan, koetaan ja omien kokemusten perusteella lopulta tulkitaan. Koska jokaisen kokemusket ovat yksilöllisiä, ovat myös tulkinnat sitä. Näkisin, että yksi yksinkertainenkin kuva voidaan tulkita lukuisilla eri tavoilla ja sillä voidaan luoda monenlaisia merkityksiä.
Visuaalinen lukutaito mediataitona sisältää mielestäni myös sen näkemyksen, että katsoja ainakin yrittää pohtia kuvan tuottajan/ lähettäjän/ kuvaajan tarkoitusperiä. Mikään kuva kun ei ole täysin objektiivinen tuotos, valokuvassakin valinnan aiheesta, rajauksesta ja julkaisusta tekee yleensä kuvaaja itse. Eli tietoisina "kuvanlukijoina" voimme aina pohtia kysymystä "miksi" (kyseinen kuva on julkaistu tai esillä)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti