Medioituminen kasvattaa epätasa-arvoisuutta. Kehitysmaissa internetin käyttö on tietenkin monin paikoin mahdotonta sähköttömyyden ja monien muidenkin inhimillisten perustarpeiden puuttuessa. Olisi aika kornia viedä kehitysapuna läppäreitä ruuan sijaan -tai edes ehdottaa moista.
Huolestuttavaa epätasa-arvoisuudessa on mielestäni se, että sitä tapahtuu myös läntisissä teollisuusmaissa. On ymmärrettävää, että vanha koira ei opi uusia kujeita eli sukupolvien välinen kuilu näkyy. Vanhemmastsa ikäluokasta moni vieroksuu tietokoneita, pitää internetiä kalliina tai ei uskalla käsitellä raha-asioita (verkkopankkipalveluita) kuin pankin tiskillä jne. En kannata eläkeläisväestön aivopesua, hoitakoon kukin asiointinsa siten kun on tottunut.
Sen sijaan keski-ikäisten ennakkoluulot internetin käyttöä kohtaan tuntuvat oudoilta. Olen kuullut vakituisessa virassa työskentelevän alle nelikymppisen sanovan, ettei hänellä ole varaa internetiin. Varaa?! Laajakaistan kuukausimaksut ovat nykyisin jo kohtuullisella tasolla ja ellei oman koneen hankkiminen tunnu mielekkäältä, voihan internetiä käyttää kirjastossa.
Vaikka olen monessa mielessä ennakkoluuloinen itsekin, olen silti hieman huolissani kolme- ja nelikymppisten ennakkoluuloista internetiä kohtaan. Yhä useammat palvelut ovat hoidettavissa netin kautta helposti ja luotettavasti. Voit lähettää lomakkeen Kelaan sähköisesti, ottaa yhteyttä perhepäivähoitotoimistoon sähköpostilla, lähestyä verottajaa sähköisesti, tehdä kirjaston kaukolainatilauksen netissä jne.
Kun monet oppivat hyödyntämään sähköistä asiointia, vähenevät henkilökohtaiset asiointimahdollisuudet paikallisesti: verotoimisto siirtyy kauemmas, kunnalliset palvelut yhdistyvät ja palvelupiste siirtyy naapurikuntaan jne. Näin ollen ennakkoluulot sähköisiä asiointipalveluita kohtaan ovat vaarassa pudottaa osan työssäkäyvästä ikäluokasta kuiluun. Heidän asiointinsa vaikeutuu monessa mielessä ja pahimmillaan tämä ryhmä voi jopa syrjäytyä yhteiskunnasta kehnojen mediataitojensa vuoksi.
Tietotekninen kehitys on ollut nopeaa. Edustan itse samaa ikäluokkaa kuin esimerkkini "nelikymppiset". Muistan edelleen miten sain ensimmäisen kosketuksen tietokoneisiin: lukion ensimmäisellä järjestettiin yhden opintoviikon atk-kurssi. Meitä oli luokassa parikymmentä oppilasta ja koneita taisi olla neljä. Yhden koneen ympärillä istui siis viisi ihmistä, jotka vuorotellen pääsivät painamaan koneen näppäintä opettajan kehotuksen perusteella. Opettajakaan ei vielä oikein osannut, puhuimme pelkästään ohjelmoinnista ja kaikkien suupielet olivat korkealla kun olimme niin nykyaikaisessa lukiossa, että meillä oli oikein tietokoneita:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti