Lapsuus lyhenee ja välillä tuntuu etteivät kaikki kasva aikuiseksikaan koskaan. Näinhän se menee. Postmanin huoli lpasuuden lyhenemisestä on siis aiheellinen. Äitinä olen valmis allekirjoittamaan sen, että ei lapsen pitäisi nähdä aikuisten maailmaan liian varhain -ei edes television tai intenetin kautta.
Mutta kun malleja otetaan kuitenkin mediasta. Eivätkä ne kaikki mallit ole kuitenkaan haitallisia. Mutta mielenkiintoinen tuo 13.9. luennollakin esille noussut ajatus kasvatusvastuusta. Kuka sitä kantaa? Kasvottomalle medialle on vaikea vierittää vastuuta ja kyllä mielestäni kuitenkin vanhempien pitäisi kantaa vastuu -myös lapsensa mediankäytöstä. Tehtävä ei ole tietenkään helppo, sillä kuten luennollakin mainittiin, on verkkosukupolvi jo medioiden käytössä edellä vanhempiaan. Vaikea on kieltää sellaista, mitä ei tiedä olevan olemassakaan:(
Tähän liittyy myös luennolla 17.9. esitetty kysymys siitä, yhdistääkö media enää perhettä? Jossain mielessä yhdistää, sillä ainakin itse opin tukun lastenohjemien nimiä omien lasten myötä. Mutta pelkään pahoin, että kyseisten ohjelmien seuranta kyllä vähenee koko ajan. Onko sitä kymmenen vuoden päästä enää lainkaan?! Jotain perheen mediatottumuksista kertoo sekin, että lapset kehittävät muovisesta työkalupakista kannettavan tietokoneen ja leikkikännykkään sanottu "haloo!" lukeutuu helposti 20 ensimmäisen sanan joukkoon...
Entä sitten koulussa? Itseäni sytytti Herkmanin maininta opetussuunnitelman määritelmästä: "Tietoyhteiskunnan aktiivisten kansalaisten kouluttaminen" (Kriittinen mediakasvatus, sivu 31). Tämä voisi olla mielestäni tämän päivän opettajan vastuu mediakasvatuksessa: vastuu siitä, että opiskelijat hallitsevat mediat ja niiden hyötykäytön niin, ettei kukaan heistä putoaisi osaamattomuuden takia digitaaliseen kuiluun. Opettajan asenne ei saa olla saarnaava: sittenhän opiskelijat vasta eksyvätkin ei-toivotuille sivuille.
Eli kriittinen kasvatus pitää sisällään lasten ja nuorten omien tietojen, taitojen ja valmiuksien arviointia ja innostamista vuorovaikutukseen Koulun mediakasvatuksesta syntyy siis lapsi, joka osaa kantaa yhteisöllistä vastuuta ja ajatella kriittisesti sekä tuntee yhteiskunnan käytäntöjä ja omaa valmiuksia selviytyä yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti. (Herkman 2007, 37-38.)
Toistankohan itseäni, taisin painottaa tuota yhteiskunnassa selviämistä jo aiemminkin, mutta kun se on mielestäni tärkeää!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti