Olen toistaiseksi kirjoittanut verkkoviestinnän hyvistä puolista. Luentojen Tero-parka on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että kriittisyyttä ei todellakaan pidä unohtaa mediakasvatuksessa. Vaikka tietokone on välineenä hyödyllinen, on jotain mennyt pieneen, jos se korvaa kaikki ihmissuhteet ja käyttäjän viestintä tapahtuu vain sataprosenttisesti netissä. Käsittelen kriittisyyttä jatkossa muun muassa Juha Herkmanin: Kriittinen mediakasvatus -teoksen herättämien ajatusten myötä.
Mediakasvatuksen yhteydessä puhutaan kriittisestä medialukutaidosta (Herkman 2007, 10). Itse ymmärrän käsitteeseen sisältyvän ymmärryksen medioiden toimintatavoista ja tuottajista, jonka toin jo aiemmissa kirjoituksissani esille. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa saman konsernin iltapäivälehtien kirjoittelu tiettyjen kanavien televisiosarjojen tapahtumista. Kun lukija tietää lehden ja televisiokanavan omistuspohjan, hän voi sulattaa "uutisen" aivan eri tavalla kun taustoista tietämätön lukija. Tämä yhtenä esimerkkinä.
3 kommenttia:
Kommentoin omaa tekstiäni???!!!
Herkmanin kirjassa edetessäni löysin hyvän määritelmän kriittisyydelle. Kyseessä ei siis ole kielteinen tarkastelutapa, vaan kyselevä ja utelias suhtautuminen maailmaan. (Herkman 2007, 35). Hyvin sanottu!
Jälleen Herkmania:
kriittinen kasvatus=> tuotannon ja markkinoinnin kysymysten kytkeminen laajempaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen viitekehykseen
(Herkman 2007, 143.)
Ja vielä yksi Herkmanin määritelmä:
"Kriittinen kasvatus opettaa ajattelemaan asioita monesta näkökulmasta ja kyseenalaistamaan (aktiivinen asenne yhteiskunnallista toimintaa kohtaan.)"
(Herkman 2007, 223.)
Lähetä kommentti